Meillä on makuuhuoneessa Seksipalmu, siis semmoinen ärsyttävä mutta suht nätin näköinen kasvi, joka ruikkii siemeniään pitkin maita ja mantuja. Kun tuo Nukkis siementää, kuulee siementen lennon olohuoneeseen asti. Nooh kerran kun imuroin, kävi sääli noita siemeniä kohtaan ja päätin, että pistetään vahinko kiertämään: Annetaan Seksipalmun taimenia sukulaisille ja tutuille joululahjaksi!
Idea hieman jatkokehittyi ja päätin kylvää yhden näistä taimista kummipoikaani ajatellen. Kun hän muuttaa pois äidin helmoista, saa hän vietyä ensimmäiseen kotiin kummisedän antaman sisäkasvin, joka ei hevillä kuolekkaan. Tästä on kokemusta, meillä ei kovin montaa sisäkasvia ole elossa säilynyt, muutama sitkeä yksilö, jotka jaksavat vain roikkua menossa mukana.
Oikeastaan kaikki alkoi tästä kaverista: Tämän kasvin siemenen lento oli jäänyt lyhyeksi ja osunut multaan! Tai ottanut kimmokkeen sälekaihtimista ja osunut emokasvinsa kasvualustaan. No oli miten oli kasvi oli saanut alkunsa ja vielä multa oli kaiken lisäksi sen verran kosteaa, että tuo taimi oli onnistunut kasvamaan. Tämä on varsinainen ihme tässä taloudessa. Taimi otettiin emon mullasta ja asetettiin omaan purkkiinsa, jossa se nyt kasvaa onnellisesti (tai tiedä häntä, vaikka kasvaisi pakokauhun vallassa: "Isona kasvan pois tästä taloudesta..."
Tämä sitkeä Nukkatyräkkin pentu on ns."patient zero" josta koko Nukkisten kasvatus pandemia on alkanut (tässä taloudessa).
Samainen potilas nolla hieman toisesta näköulmasta.
Tässä ovat imurilta säästyneet siemenet, jotka pääsevät jouluna uuteen kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti